scene.org File Archive

File download

<root>­/­music­/­groups­/­enough_records/enrmp348_janne_nummela_-_movements.zip

File size:
158 793 533 bytes (151.44M)
File date:
2014-06-07 23:02:48
Download count:
all-time: 246

Preview

  • 00_janne_nummela_-_movements.pdf 862.78K
  • 00_janne_nummela_-_movements.txt 21.00K
  • 01_janne_nummela_-_beethoven_overdosed.mp3 17.18M
  • 02_janne_nummela_-_organic_life_in_the_place_of_an_interval.mp3 14.01M
  • 03_janne_nummela_-_moscow_1915.mp3 10.07M
  • 04_janne_nummela_-_zen_killer.mp3 15.26M
  • 05_janne_nummela_-_transformation.mp3 24.13M
  • 06_janne_nummela_-_furtherance.mp3 13.32M
  • 07_janne_nummela_-_petersburg_1915.mp3 20.57M
  • 08_janne_nummela_-_spectral_quest.mp3 8.98M
  • 09_janne_nummela_-_essentuki_1917.mp3 19.24M
  • 10_janne_nummela_-_bach_visitation.mp3 10.88M
  • 11_janne_nummela_-_final.mp3 13.50M
  • __MACOSX/ dir
  • __MACOSX/._00_janne_nummela_-_movements.pdf 646B
  • __MACOSX/._00_janne_nummela_-_movements.txt 167B
  • __MACOSX/._01_janne_nummela_-_beethoven_overdosed.mp3 181B
  • __MACOSX/._02_janne_nummela_-_organic_life_in_the_place_of_an_interval.mp3 181B
  • __MACOSX/._03_janne_nummela_-_moscow_1915.mp3 181B
  • __MACOSX/._04_janne_nummela_-_zen_killer.mp3 181B
  • __MACOSX/._05_janne_nummela_-_transformation.mp3 181B
  • __MACOSX/._06_janne_nummela_-_furtherance.mp3 181B
  • __MACOSX/._07_janne_nummela_-_petersburg_1915.mp3 181B
  • __MACOSX/._08_janne_nummela_-_spectral_quest.mp3 181B
  • __MACOSX/._09_janne_nummela_-_essentuki_1917.mp3 181B
  • __MACOSX/._10_janne_nummela_-_bach_visitation.mp3 181B
  • __MACOSX/._11_janne_nummela_-_final.mp3 181B

file_id.diz


JANNE NUMMELA - MOVEMENTS [enrmp348]


**


Tracklist:

01 Beethoven Overdosed
02 Organic Life in the Place of an Interval
03 Moscow 195
04 Zen Killer
05 Transformation
06 Furtherance
07 Petersburg 1915
08 Spectral Quest
09 èssentuki 1917
10 Bach Visitation
11 Final


**


Reviews: (in English and Finnish)

GRAF von LUMPY:  

RHYTHM AND HARMONY ARE THE MARBLE AND THE RITE

Movements by Janne Nummela awaken the listener's desire to see and the seer's desire to smell. As if one was moving about in an inhabited house, the spaces of which start becoming deserted and have a life of their own. Imagination and associations wake up from their hibernation and commence a symbiotic interaction with dancerly motion. The all-encompassing colour saturation of a lollipop fills the senses.

I feel, I smell, I taste. I hear and I see. But above all, I can hear what the lollipop wants to say. Every chord may well not be entirely deliberate yet sounds to be. Notes splash on the keyboard at times like shovelfuls of sand, at times like ghosts walked out of felt. Sometimes the figures are edgy yet seem feather light. Not a single one of them deserves the characterization 'hammeringly riveting'.

Visuality is the strength of the lollipop. Yellow keys explode into romanticism, red keys become blue keys; orange ones stand fast. The work is well suited to represent Nummela's oeuvre in general; within verbal as well as visual arts. Rhythm and harmony are the marble and the rite going hand-in-hand. Rorschach lives! 

Finally, Movements infiltrate one's skin like acid or perfume. They penetrate the marrow of orgiastic paganism and cook some platelet porridge. For real! Reality becomes a nucleus of inspiration not to be wolfed down. A single listening will soar into the shapeless totality of space. Further listening is warmly recommended.

LAMPIKREIVI: 

RYTMI JA HARMONIA OVAT MARMORI JA RIITTI

Janne Nummelan Movements herŠttŠŠ kuulijassa halun nŠhdŠ ja nŠkijŠssŠ halun haistaa. Aivan kuin liikkuisi lŠpikotaisin asutussa talossa, jonka tilat alkavat autioitua ja elŠŠ omaa elŠmŠŠnsŠ. Mielikuvitus ja assosiaatiot herŠŠvŠt talviunesta ja kŠyvŠt symbioottiseen vuorovaikutukseen tanssillisen liikkeen kanssa. Aisteihin virtaa tikkukaramellin kokonaisvaltainen vŠrikyllŠisyys. 

Tunnen, haistan, maistan. Kuulen ja nŠen. Mutta ennen muuta kuulen, mitŠ tikkukaramelli tahtoo sanoa. Jokainen sointu ei ole suinkaan harkittu, mutta vaikuttaa sellaiselta. SŠvelet roiskuvat koskettimille vuoroin lapiollisena hiekkaa, vuoroin huovasta vanutettuina aaveina. Toisinaan hahmot ovat kulmikkaita, mutta vaikuttavat hšyhenen keveiltŠ. YhtŠkŠŠn niistŠ en sanoisi takovasti niittaavaksi.

Visuaalisuus on tikkukaramellin vahvuus. Keltaiset koskettimet rŠjŠhtŠvŠt romantiikaksi, punaisista koskettimista tulee sinisiŠ koskettimia; oranssit pitŠvŠt pintansa. Teos sopii edustamaan  Nummelan muutakin tuotantoa; niin sana- kuin kuvataidetta. Rytmi ja harmonia ovat marmori ja riitti, jotka kulkevat kŠsikŠdessŠ. Rorschach elŠŠ! 

Lopulta Movements imeytyy ihoon kuin happo tai hajuvesi. Se tunkeutuu orgiastisen pakanuuden luuytimiin ja keittŠŠ verihiutalepuuroa. Totta! Todellisuudesta muodostuu inspiraation ydin, jota ei tahtoisi ahmia. Yksi kuuntelukerta liitŠŠ avaruuden koko hahmottomaan kaikkeuteen. Useampia kuuntelukertoja suositellaan.


**


TAKOVASTI NIITTAAVA MIEHITT€M€T…N KORENTO

"You have some very unique methods and styles going on, great to listen to for the brain and the heart. Some truly amazing creativity ! The bass and treble weave and pull against each other to create a hypnotic yet angular place. Addictive listening. I have enjoyed and been astounded by everything on yr page! will be back to hear it all again, very inventive and such skills. Well done!!" Mat W, Sound Cloud, about Movements

ÒI've just enjoyed your amazing songs. Keep up your incredible music! Best Wishes!Ó Gisella A, Sound Cloud, about Movements

ÒHello, I'm thoroughly enjoying your piano music this morning. I too have been playing a lot of piano, more than I ever have since music school. I'm looking forward to more of your music.Ó Esteban B, Sound Cloud, about Movements

ÓA little reminisce in places of Keith Tippett - heard of him? surely these pieces are not all samples? In places my ears hear real time piano? Thanks again.Ó Brenda, Sound Cloud, about Movements

Automaattipianolle, Yamaha Disklavierille, player pianolle, robottipianolle on aikojen saatossa sŠvelletty paljon taidemusiikkia (ks. Brendan Adamson, Jesse Austin, Clarence Barlow, Hugh Le Caine, Hans Haass, Wolfgang Heisig, David A. Jaffe, Gyšrgy Ligeti, Conlon Nancarrow, Arturo Raffaele, Steffen Schleiermacher, Keane Southard,ÊJames Tenney jne.). Mutta automaattipianolle sŠveltŠminen on eri tavalla rajoitteista kuin tŠssŠ tarkoitetulle Movements teoksessa kŠyttŠmŠlleni Ircam Prepared Piano -virtuaalisoittimelle sŠveltŠminen. Automaattipianon esityksellisyys on selvŠsti eri asia kuin pelkkŠ ŠŠnitallenteen toistaminen tai DJ:n miksaama tallenteen varioiva toistaminen. Virtuaalipianismi vertautuu musiikissa nauhateoksiin tai juuri elokuvaan. Se ei ole esitystaidetta vaan studioperŠistŠ elektronista musiikkia, mediataidetta, joka on rajoitettu kyseisen virtuaalisoittimen ominaisuuksiin, jotka ovat osittain samanlaisia fyysisen samannimisen soittimen kanssa, mutta monin paikoin hyvin erilaiset.
  
Ihminen soittamassa pianoa on toki aikansa elŠnyt idea, vaikka aina silloin tŠllšin joku Nik BŠrtch pystyykin uudistamaan koko tuon idean. Virtuaalipianismiin liittyen voisi ehkŠ kysyŠ: olisiko robotin esittŠmŠ laulu laulua, jos robotin ei tarvitse hengittŠŠ? SisŠŠn- ja uloshengitys, kiertohengitys, robottikurkkulauluÉ Jos ei hengitystŠ ole, onko ÓlauluÓ silloin vŠhemmŠn taiteellista, vai vain eri soitin, jolla on erilaiset mahdollisuudet? Robotin esittŠmŠ pianoteos voi olla esitystaidetta. Se voi  olla performanssi, kuten robotin esittŠmŠ teatteri tai tanssi. 

Voidaan kysyŠ onko pianomusiikissa yleensŠ esitystaiteellinen aspekti olennainen vai musiikillisen idean ilmaiseminen mahdollisimman selvŠsti pianon tuottaman ŠŠnen avulla? Siis onko olennaista vŠline, eli ihminen plus piano, vai taiteellinen sisŠltš, eli ŠŠniaallot ilmassa, jotka kuulijan korva nappaa? 

Laajemmin: onko taide aina suoritus? MikŠ taide olisi epŠsuoritus? Miksi urheilusuoritus ja taidesuoritus menevŠt nykyisin yhŠ useammin sekaisin kaikenlaisten pianokilpailujen tiimellyksessŠ? Toisaalta mŠkyhypyssŠ ei enŠŠ anneta tyylipisteitŠ, vain pisimmŠlle pŠŠsyllŠ on merkitystŠ. Mutta taiteessa prioriteettikysymyksillŠ ei aina ole merkitystŠ. Onko olennaista olla avantgardea, etujoukkoa, vai arriregardea, jŠlkijoukkoa? Miten pŠŠstŠ pois suorituksen huomioimisesta kohti olennaista, taiteen huomioimista? MitŠ olisi ei-esitystaide?


**


ErŠs syy virtuaalipianon kŠyttŠmiseen sŠveltŠjŠn kannalta on se, ettŠ tulkinnan voi ottaa vahvemmin osaksi sŠvellettŠvŠŠ ainesta. SŠveltŠjŠ saa mahdollisuuden kontrolloida tulkintaa, mutta onko tŠmŠ olennainen asia kuulijan kannalta? Tarvitaanko musiikissa ihminen, inhimillinen tietoisuus, vŠlikappaleena tai enkooderina esittŠmŠŠn musiikkia kuulijalle, joka on toinen inhimillinen tietoisuus, dekooderi? Muun muassa tŠtŠ asiaa tutkii Movements. Kuka tahansa voi itse osallistua tutkimukseen kuuntelemalla teoksen.

Virtuaalisoitin on aivan tŠysin eri soitin kuin fyysinen piano, mutta mikŠ on sen lisŠarvo kuulijan kannalta? Kysymys on sama kuin: mikŠ on lisŠarvo kuulijan kannalta kitaralle sŠvelletyssŠ kappaleessa, verrattuna banjolle sŠvellettyyn. Ei mikŠŠn: soitin on erilainen, sillŠ on erilaiset akustiset, soinnilliset ja hallinnalliset ominaisuudet. Toki tŠssŠ tapauksessa elektroninen soitin muistuttaa fyysistŠ jossain mŠŠrin soinnillisesti, muttei akustisesti eikŠ hallinnallisesti. Eroja on kummankin eduksi. Kukaan pianisti ei saa soittimestaan irti kaikkea sitŠ mitŠ virtuaapianismin mahdollisuuksiin kuuluu, ja pain vastoin virtuaalipiano ei voi eikŠ halua korvata hyvŠŠ soittajaa. Kuulijan kannalta virtuaalisuus ei tuota mitŠŠn  ÒlisŠarvoaÓ. Se on eri taidemuoto kuin esitystaide.

Movements-materiaalista muokattu nuottiversio voisi olla pianistin toteutettavissa. Tekisin versiosta vapaan ja jŠttŠisin pianistille tavannomaista enemmŠn tulkintamahdollisuuksia, jopa kappaleiden muodon tasolla. €Šnite toimisi jonkinlaisena soitto-ohjeena tai lŠhtškohtana. Silti puhtaasti ŠŠnitaiteellisia kappaleita kuten Zen Killer ei voisi siirtŠŠ pianistin soitettavaksi. €Šnitteen versioissa ei ole mietitty sitŠ millainen soitin fyysinen piano on ja miten asiat voisi toteuttaa pianolla, vaan ainoastaan sitŠ millainen soitin virtuaalipiano on ja mitŠ sillŠ voi luontevasti tehdŠ, niin ettŠ lopputulos kuulostaa hyvŠltŠ ja kiinnostavalta. Teos on nimenomaan tehty ŠŠnitteeksi: ŠŠnitesignaalissa on stereokuvallista informaatiota, joka on vain ŠŠnitteen ominaisuus. Preparoidulla Yamaha Disklavierilla (olettaen ettŠ dynamiikkaan ja viiveeseen liittyvŠt ongelmat olisi mahdollista ratkaista) voisi Movementsin konserttitoteutus olla myšs toteutettavissa. 


**


Kun vapaudutaan kaavoista, jotka kuuluvat pianistin ammattiin, alkaa musiikillinen oliotodellisuus noudattaa hieman erilaisia sŠŠntšjŠ. Esimerkiksi ŠŠnten kestoista ja erilaisista kudoksista tulee eri tavoin kŠsiteltyjŠ kuin jos niitŠ ajattelisi nuottikirjoitukselle ominaisten abstraktioiden kautta. Polyrytmiikka vapautuu: ei tarvitse ajatella toteutuksen vaikeusastetta.

Virtuaalipianismi poikkeaa partituurin tulkitsemisesta. Algoritmisesti tuotettu ja monin tavoin kŠsitelty, kenties kŠsityšnŠ kohti musiikillista absoluuttia hiottu data ohittaa partituurin. Itseasiassa ei ole mitŠŠn partituuria. On vain data, eli joukko musiikillisia parametrejŠ, joita kone ei tulkitse, vaan jotka se vain ŠŠniprinttaa tŠsmŠlleen niin kuin ne annetaan. €ŠnelliseltŠ kestoltaan koodi kŠsittŠŠ enemmŠn informaatiota kuin vastaava nuottivihko. Informaatio on vŠhemmŠn pakattua.

PerinteisessŠ pianomusiikissahan pakkausalgoritmina toimii kyvykŠs soittaja, joka hallitsee peruskŠytŠnnšt, tulkinnan luomisen. Kun musiikki riisutaan soittajan tuottamasta informaatiosta, jŠljelle jŠŠ notaanio. Kuulija kuulee ŠŠnen, partituurin lukija hahmottaa merkkien kautta jotain muuta, mutta lisŠŠmŠllŠ informaatiota, hŠn hahmottaa ŠŠnen suoraan merkeistŠ.

Partituuri esittŠŠ musiikin idean muulla kuin fyysisen ŠŠniaallon tasolla. Virtuaalipianismissa ei ole tarvetta luoda tŠllaista esitystŠ. Ei ole tarpeen pitŠŠ tahtilajeista tahtiviivoista ja muusta abstraktista tiedosta kirjaa. €Šnet asettuvat mikroaikaan tulkinnallisella vapaudella: aikaa ei kvantisoida abstrakteiksi aikakvanteiksi, eli nuottikestoiksi. Tempo ja jokaisen yksittŠisen linjan dynamiikka voi muuttua kaiken aikaa, hengittŠŠ, ja tŠmŠ voi olla sŠvellettyŠ. Esimerkiksi sŠveltŠjŠ Stockhausen lisŠsi tŠllaisia tietoja myšs soittajalle tarkoitettuihin partituureihin. Mutta sellaiseen nuottikirjoitukseen perehtyminen vaatii soittajalta kiinteŠŠ tyšskentelyŠ sŠveltŠjŠn ohjauksessa.
 

**


Miksi jŠljitellŠ pianoa kun elektronisessa ŠŠnitaiteessa lŠhes kaikki olisi mahdollista? Miksi rajoittua?

Miksi Georges Perec kirjoitti teoksen, jossa sallittiin vain yksi vokaali: e? Toinen Perecin teos oli sellainen, missŠ ei ollut ollenkaan e-vokaalia. 

Halusin tehdŠ keinotekoisesti ahtaan rajoituksen. Piano on pakkopaita, jolla on myšs suuntaa antava traditio. Soinnillisesti Movementsin materiaali etsii vertailukohtia fyysiselle soittimelle kirjoitetun pianokirjallisuuden historiasta.

Yksi syy pianorajoitteen valintaan oli se, ettŠ on Ircam Prepared Piano on sinŠnsŠ toimiva ja kiehtova soitin, kymmenvuotisen kehitystyšn tulos. Jos virtualisoitin ei olisi niin hyvŠ, en ehkŠ olisi innostunut projektista. €Šnitteen taso on jossain mielessŠ Ircam Prepared Pianolla tehtynŠ parempi kuin moni livenŠ ŠŠnitetty piano. €Šnite on hyvŠ lŠhtškohta silloin kun fyysinen akustinen soitin ei pystyisi tuottamaan ŠŠntŠ jota kuullaan. Alusta loppuun digitaalisen, digimasteroidun virtuaaliakustisen pianolevyn printtaaminen analogisesti vinyylille tuntuu vaistomaisesti hyvŠltŠ idealta. 

PianoŠŠnessŠ on temporalisessa ja spektraalisessa mielessŠ analyyttisyyden tenhoa. Pianon soinnillisissa mahdollisuuksissa, olipa ŠŠni akustista tai elektronisesti tuotettua, on selkeyden ja eroteltavuuden pohjavire. TŠmŠ on raikasta ja kiehtovaa, etenkin jos on puuhaillut kohinoiden, konkreettisten ja epŠsoinnilsten ŠŠnten parissa. 


**


Digitaalista virtuaalisoitinta voi verrata Harry Partchin itse tehtyihin soittimiin ja niille sŠvellettyihin kappaleisiin. Nekin saattavat paikoin kuulostaa tavanomaisella soittimella soitetulta. Laadukas fysikaalinen mallintaminen tai sŠmplŠys on elektronisen soitinrakentamisen mielekkyyden ydin. Esimerkiksi Noah Creshevskyn ÒhyperrealistisetÓ teokset ovat tavallaan ŠlykkŠŠsti rakennetun elektronisen soittimen ominaisuuksien systemaattisia esittelyjŠ, samoin kuin Partchin kappaleet ovat kŠsin rakennetun soittimen mahdollisuuksien systemaattisia lŠpikŠyntejŠ. Movements on askel Creshevskyn metodin suuntaan. 
  
Osa virtuaalipianismin syvintŠ ideaa on se innostus jonka synnyttŠŠ mahdollisuus hallita pianon ŠŠntŠ ilman virtuoosista soittotaitoa (kuten sŠveltŠjŠt perinteisestikin monesti ovat toimineet).

Suhteessa Zapan sŠvellystekniikkaan (Lumpy Gravy, WeÕre Only in it for the Money, Civilization Phaze III) sŠvellystekniikkani on yhtŠ kuin hakukonerunous suhteessa Jyrki Pellisen poetiikkaan. Ihmisaivojen ja koneen tyšnjako on toinen, mutta algoritmi joka ajetaan on sama. Kone tekee mekaanisen tyšn, ihmiselle jŠŠ ihmisen osa: hienosŠŠtš ja elŠmŠnleiman lyšminen Golemin otsaan.
  
Uskon, ettŠ Applen luoja Steve Jobs rakasti Zappan musiikkia. Jobsin elŠmŠkreturille vain Zappa oli liian "luova" ollakseen kaupallisen menestyksen, Applen ihanne. Zappakin tykkŠsi Applesta. Luulenpa, ettŠ Jobs halusi tehdŠ mainion soittopelin (Mac Mini Server, Logic Pro X jne.) juuri Zappan tarpeita silmŠllŠ pitŠen. Zappan tarpeet sattuvat olemaan myšs minun tarpeitani.
  
Movements teoksen puhtaasti musiikillisen ajattelun henkeen sopii loistavasti saksalaisen elokuvaohjaaja Alexander Klugen luoma kŠsite arriregarde. Kluge tarkoittaa taidetta, joka palaa johonkin historialliseen lŠhtškohtaan, ja rakentaa sille uusimmilla keinoilla suuntaan jota historia ei koskaan tullut kokeilleeksi. Se ei siis ole vanhentunutta avantgardea, eli paluuta vanhaan lŠhtškohtaan vanhoin keinoin ja rakentamista suuntaan jota jo kokeiltiin. 

Movements-kokonaisuus on omistettu yhdeksŠn kuukautiselle pojalleni Demianille ja armenialaisvenŠlŠiselle filosofille G. I. Gurdjieffille. Tyšprosessi on ollut alusta asti vaiheittain seurattavissa osoitteessa: https://soundcloud.com/janne-nummela/sets/gvar 


"[É] aina on tŠrkein juuri se tehtŠvŠ minkŠ voi suorittaa loppuun [É]" Miklos Meszšly, Saulus


**


ORGIASTISEN PAKANUUDEN LUUYTIMEEN. KESKUSTELU TYTTI SEPP€L€N KANSSA

TYTTI: Annoin kuulemani perusteella mielikuvitukselleni vapauden assosioida ja tuntea. Kuulin, nŠin ja koin, liikuin mielen tiloissa, kuvissa ja vŠreissŠ, tunsin, haistoin ja maistoin. Teoksen aistillisuus muodostaa surrealistisia pyšrteitŠ ja yllŠtyksellisyyttŠ. Prokofjev-tunnelmia. Ja ehkŠ jopa Stravinsky. Mussorgskykin (NŠyttelykuvia), Poulenc (Tarina Babarista, PienestŠ elefantista). KevŠtuhri-assosiaatio. TŠŠ on myšs tosi tanssillista, fyysistŠ. VŠlillŠ todella raskas olo, mutta se raskaus muuttuu leijuvuudeksi. Hilpeydeksikin. Ilo sekoittuu suruun, riemu tuskaan. Nauru alkaa kimaltaa. Erot saavat lohdun.ÊVisuaalisuus on vahva. Rytmit ja harmoniat kytkeytyvŠt, vievŠt hypnoottisiin riitteihin ja avaavat tajunnan kŠtkšjŠ. On elokuvallisuutta ja fragmentaarista tarinallisuutta. TŠmŠ tunkeutuu mielen ÓhuoneisiinÓ ja avaa vŠyliŠ tajunnan kerrostumiin. TŠŠ on niinkun sun maalaukset. OmaŠŠnistŠ, omakŠdenjŠlkistŠ. YksinŠistŠkin. TŠn vois nŠhdŠ vŠreinŠ myšs. Jos tŠŠ olis kuvataidetta, tŠŠ vois olla myšs ekspressionismia. MŠ aattelen, vois olla mustaa ja keltaista. Tosi aggressiivista roisketta. €Šnet sinkoilevat vuoroin pauheena vuoroin aaveina ja arvoituksina. TŠŠ on terŠvŠŠ ja kulmikasta, tŠydentyy hiljaisuudella, pehmeydellŠ. VŠhŠn niinkuin tŠmŠ jŠrkky kevŠtaurinko. Aluksi ikeniŠ vihloo, sininen viilentŠŠ ylikiehuneet aivot. Assosiatiivista, narratiivista. TŠŠ kertoo jonkin tarinan. Ja sitten se Hitchcock-sŠveltŠjŠ, se kun on Psychossa, se alku. Soinnut putoilee koskettimille. HyvŠ. Pierrot Lunaire-assosiaatio. (MŠ nŠŠn vaan nŠitŠ tanssiteoksia nyt.) Idearikasta, kekseliŠstŠ. Raikasta ja tuoretta. TŠstŠ irtois vaikka mitŠ, jos vaan kirjoittaisin. Toimii mulle ainakin. Ihan flow-kokemus. Kirjallisesti todella inspiroivaa.

JANNE: Hienoa! Jos mikŠŠn ei hŠirinnyt kaikki on kai ok. Olen itse nyt varma siitŠ ettŠ tŠmŠ kappalejŠrjestys on parempi kuin edelliset.

TYTTI: Ei hŠirinnyt. Kuuntelin useampaan kertaan. Se Babar-assosiaatio oli ihan omituinen. Mut se vaan tuli. Se oli mun lempisatu lapsena. 

JANNE: Soundit on nyt kaiketi kohdillaan. Ei liikaa ylŠpŠŠtŠ, korvaraiskausta?

TYTTI: Ei mulle ainakaan. Luukutin tŠŠllŠ aika huolella. TykkŠsin, kun kaikesta sai selvŠn. TerŠvyydestŠkin.

JANNE: Vaikutelma ei ole kovin kuulas vŠlttŠmŠttŠ. Tai sellainen vanhanaikaisen pianoŠŠnityksen kolisevan tukkoinen, mutta tŠssŠ on just vŠhŠn eri meininki EntŠs 2. biisin roomy tunnelma, kaiuttomuus, hŠiritsikš? Kumma juttu, ettŠ se musta toimii tossa biisissŠ mutta ei muissa.

TYTTI: MŠ en ehtiny kuunnella sitŠ sun edellistŠ versiota, niin en osaa oikein verrata. MŠ haluun kuunnella vielŠ uusiksi, niin voin tarkemmin sanoa! 

JANNE: Kiva kuitenkin tietŠŠ, ettŠ tŠlle on ainakin yksi kuulija. Etten ihan turhaan tehnyt. LŠhtisin tŠstŠ jo ryntŠŠmŠŠn kohti uusia haasteita, jos olisi varaa ostaa tarvittavia sŠmplekirjastoja. Niihin menee kamalasti rahaa. Oi, olisipa ne alun kymmenentuhatta euroa tšrsŠttŠvŠksi sŠmplekirjastoihin ja muihin plugareihin. SillŠ pŠŠsisi alkuun. Miten ihmiset elivŠt joskus esihistoriallisina aikoina, kaksi vuotta sitten, kun tŠllaisista mahdollisuuksista ei kukaan osannut edes haaveilla? 

TYTTI: No et todellakaan ole turhaan tehnyt. TŠtŠ etkŠ mitŠŠn muutakaan. Onko sulla useinkin semmoisia oloja, ettŠ teet turhaan? HŠijyltŠ tuntuu, jos ajattelet niin. SŠ oot mun mielestŠ yksi lahjakkaimmista ja moniulotteisimmista tyypeistŠ, jonka tunnen. Nois jutuissa, joita teet, tulee olo ettŠ niis on todella sydŠn ja lŠmpš. SiitŠ tulee hyvŠ mieli. Ja niin taiteen kuuluukin palvella.

JANNE: En ajattele, ettŠ turhaan, kun ainakin itse kehittyy siinŠ samalla, ja muistaa itsensŠ. KŠytŠnnšssŠ taide on niin monimutkaista rahakuvioineen. Onneksi tŠllaisessa hommassa tuotantokustannukset pysyvŠt hyvin kurissa. Mulle ei ole vŠlineellŠ ole muuta merkitystŠ, kuin ettŠ se on halpa tai ilmainen, niin ettei taiteenvihaajat pŠŠse kiristŠmŠŠn rahalla. 
 
TYTTI: Arvostan sun asennetta. SŠ varmasti jaat mielipiteet. EikŠ kaikki pidŠ. Se on mun mielestŠ vaan merkki siitŠ, ettŠ on oma ŠŠni. Se on tŠrkeintŠ.

JANNE: Kehitys ja siinŠ pysyttely on aina itselle rakentavaa. Tietokoneille, toisin kuin useimmille ihmisille, ei menisi lŠpi sata vuotta vanha kŠyttšjŠrjestelmŠ. 

TYTTI: Kuuntelen just parhaillaan tŠtŠ pianolevyŠ uusiksi. TŠŠ toimii mun mielestŠ paremmin kun tŠtŠ kuuntelee enemmŠn. Vaatii selkeesti useamman kuuntelukerran ettŠ pŠŠsee sisŠŠn. Mut koskaan se kokemus ei ole valmis. VŠhŠn niinkuin klassisessa baletissa tai taijissa; koskaan liike ei ole valmis. Mulle tulee olo myšs jostakin hyvŠllŠtavalla olevasta keskenerŠisyydestŠ, jos tiŠt mitŠ tarkoitan. Fragmentaarista. Hmmm.

JANNE: TŠmŠ on fragmetaarinen tai episodimainen. Ei mikŠŠn sinfonia.

TYTTI: MŠ mietin just tuota sirpalemaisuutta. Miksi sŠ halusit tehdŠ tŠstŠ fragmentaarisen, vai muotoutuiko tŠmŠ tŠmmšiseksi itsestŠŠn?

JANNE: Muotoutui itsestŠŠn.

TYTTI: Minusta se on kiintoisaa.

JANNE: Se on ihan miten sen ottaa, jos ei nŠe tiettyŠ kehittelyjen puutteita ja Škkipikaista vaihtelua heikkoutena. Mutta onhan siinŠ jonkin verran pidempiŠkin kehityskaaria, ei pelkkŠŠ aihesikermŠŠ. TŠmŠ on tŠllainen sarja jossa kokeillaan kaikkea mahdollista ja mennŠŠn joka suuntaan rŠjŠhdyksen romantiikalla. Keskipiste on piano. MitŠŠn sen tarkempaa mŠŠritettŠ ei ole.
  
TYTTI: Kun sŠ toistat, ettŠ Òei mitŠŠn sinfoniaaÓ, niin olisitko halunnut, ettŠ tŠstŠ olisi tunnut sinfonia?

JANNE: Ei ollut sellaista ajatusta. Jos olisi tullut kai sekin olisi pitŠnyt vain hyvŠksyŠ. Jatkossa kai yritŠn jotain Òhallitumpaa muotoaÓ. Vaikka Ònothing is under control anywayÓ.

TYTTI: No senhŠn sŠ tiesitkin, ettŠ mŠ pidŠn suuresti kaikesta kokeellisesta.

JANNE: MŠ olen tŠssŠ enemmŠn materialisti kuin idealisti. En hyljeksi prosessin tasapainopisteitŠ siksi ettŠ ne eivŠt vŠlttŠmŠttŠ musiikillisesti pyšri minkŠŠn yhden idean keskipisteen ympŠrillŠ, tai ole konvergoitumassa sitŠ ideaa kohti. Ne menevŠt ohi planeetoista. Nurkan taakse nŠkemŠtšntŠ idealismia on jo paljon. Kutsuisin sitŠ mieluummin kyllŠ fiksaatioiksi. Ennakkoluulojen ja fiksaatioiden maniaksi aidon luovuuden vastakohtana, joka on aina materiaalinen prosessi.  


**


Artist contact:

http//jannenummela.blogspot.fi
janne.nummela@kolumbus.fi


**


License info:

Creative Commons BY-NC-SA 4.0
http://creativecommons.org/licenses/by-nc-sa/4.0/


**


Released by:

Enough Records 2014
http://enoughrecords.scene.org
Mac OS X        	2u§TEXTATTR§œœcom.apple.TextEncodingmacintosh;0